Muistin tänään taas, että minkälainen muuli Nappi osaa ajoittain olla. En ymmärrä miten hevosesta voi löytyä tuollaista jääräpäisyyttä, kun edes kaikki ponit eivät pysty samaan! Me seisottiin tänään maastolenkillä valehtelematta parikymmentä minuuttia samassa kohtaa, kun arvon prinsessa ei suostunut menemään yli hui-kuinka-pelottavien risujen ja vähän upottavan mudan. Nappia on ihan turha yrittää huijata kaikenmaailman kääntely- ja peruuttelutaktiikoilla, jotka muihin ehkä toimivatkin. Se tosiaan seisoo paikallaan kuin kallio jos se niin haluaa, ihan sama kuka siellä selässä inisee pohkeineen ja raippoineen :) Ajattelin siis, että seisotaas nyt sitten niin pitkään et alkaa Nappia itseäänkin kyllästyttää.
Olin kyllä oikeassa kyllästymisen suhteen; Nappi hermostui paikallaan olemiseen kymmenen minuutin jälkeen. Väärässä olin siinä, että kyllästyttyään se antaisi periksi ja suostuisi liikkumaan. Siinä se möllötti kiukuisena, huitoi häntäänsä ja potkiskeli, mutta useista uhkailuista, lahjomisista ja kiristyksistä huolimatta ei suostunut ottamaan paria askelta enempää eteenpäin. Lopulta annoin sen verran periksi, että laskeuduin selästä taluttamaan hevosen kyseisen kohdan yli ja kas kummaa - sehän seurasi perässä lauhkeana kuin lammas, ihan kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan..
Joskus mietin, että miksi ihmeessä omistan tamman, naiset kun tunnetusti saavat tehtyä kaikesta ongelman :)
~ Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti