Pitkä yö takana

Tulin viime yönä huomanneeksi, että yökin on yllättävän pitkä aika! Nappi ei ollut eilen oma itsensä vaan käveli etujaloilla jäykästi, oli haluton kääntymään ja nostamaan jalkaa ja molemmissa etuvuohisissa tuntui selvästi pulssi. Oireiden takia mulla tuli heti mieleen kaviokuume, vaikkakaan Nappi ei seisonut sahapukkiasennossa eivätkä kaviot olleet lainkaan lämpimät. Kello oli tietenkin jo yhdeksän illalla, mutta eipä siinä auttanut muu kuin soitella yöllä päivystävälle eläinlääkärille ja kutsua hänet käymään. Eläinlääkärillä oli jo joku hätätapaus muualla, eli jouduttiin Napin kanssa odottelemaan reilusti yli keskiyön ennen kun saatiin lääkäri paikalle.

Napilta mitattiin lämpö, tunnusteltiin ja nosteltiin jalkoja, kuunneltiin keuhkot, katsottiin suu ja silmät ja käskettiin kävelyttää niin suoraa kuin ympyränmallista uraa pitkin. Aikansa katseltuaan tohtori tokaisi, että hevosella kyllä on jonkunasteinen laminiitti muttei kuitenkaan mikään vakava. Nappi sai siis kipulääkettä suoraan suoneen ja ensimmäisen antibioottisatsin, kotihoidoksi määrättiin viiden päivän sulfakuuri ja kipulääkkeitä. Näillä lääkkeillä taudin pitäisi lähteä pois eikä mitään suurempia hoitoja, ruokintamuutoksia, erityiskengityksiä tai karsinalepoja tarvittaisi. Lääkäri sanoi, että hevosen pitäisi olla aamulla huomattavasti paremmassa kunnossa ja ellei ole, on soitettava uudestaan.

Istuin koko yön tallissa Napin seurana, välillä valvoen ja välillä torkkuen satulahuoneessa. Aamulla jalat olivat onneksi jo paremmassa kunnossa, liikkuminen helpompaa, jaloissa tuntunut pulssi lähes kokonaan poissa ja ympyrällä kulkeminenkin alkoi maistua - itseasiassa Nappi kiersi ympäri karsinaa ilmeisen tylsistyneenä. Ei ihmekään, olivathan kaikki muut laitumella! Aikaisin aamulla iski myös raju ukkonen, joka pamautti kerran niin lähelle, että peltikatto vain paukkui. Nappi säikähti tuota ja löi päänsä karsinan oveen niin, että silmäkulmakin vielä aukesi. Onneksi se sentään ei vaatinut enää toista lääkärikäyntiä!

Eläinlääkärin mukaan kaviokuumeen ja laidunruohon välillä ei ole lääketieteellisesti todistettua yhteyttä eikä tälle tapaukselle löytynyt mitään sen kummempaa selitystä. Mulle on aina sanottu, että kaviokuume johtuu usein nimenomaan laidunruohosta, mutta luotan nyt kuitenkin pätevän oloiseen eläinlääkäriin enemmän. Napilla on siis lupa laiduntaa - pääasia on, että se ei rasita jalkojaan liiaksi eli ota mielettömiä spurtteja laidunkavereiden kanssa. Totesin, että on tosiaan parempi kävellä tasaisella laitumella hissukseen kuin ravata karsinaa raivona ympäriinsä ja huutaa kurkku suorana. Nyt ei siis auta kuin toivoa, että kuurit puree kunnolla ja ettei vaiva enää uusiudu!

~ Jenna